040 911 4505 heidi@kaikkikokee.fi

KOHTAAMISKOHTA

Käytännönläheinen parin tunnin opetustuokio esteettömyydestä ja vammaisen asiakkaan kohtaamisesta. Aidot esimerkit antavat tuoreita ajatuksia asiakaspalveluun.

  • Esteettömyysluento: kokemustarinat, havainnot, esimerkkejä kohtaamiskokemuksista
  • valmistelu- ja ennakkotyö
  • ‎luento ja powerpoint-diat
  • sovitaan laitteista ja tiedostoformaatista etukäteen

KOHTAAMISIA KOHTAAMISKOHDASSA

Suuri huvipuisto ja kesälomamatka kahden lapsen kanssa. Puistoa oikein mainostetaan ja tuttavatkin väittävät esteettömäksi.

Pyörätuolissa ei pääse edes respaan ilman avustusta. Avaimet saadaan ja kuvauksen kartan pohjalta siitä, missä mökkimme sijaitsee. Näyttää kartalla ihan selkeältä.

Siirrymme autolla leirintäalueen reunoille, jossa mökki on. Huomaan, että alueella on luiskallisiakin mökkejä ja ne ovat lähempänä leirintäalueen yhteistä wc- ja keittiörakennusta. Meidän mökkimme on kauempana, ja huoltorakennukseen ei jaksa kelata asfalttia pitkin, vaan tulee oikaistua ruohikon kautta.

Ihmettelen myös sitä, miksei minulle voitu antaa luiskallista mökkiä, kun niissä asui tervejalkaisia asiakkaita. Käytin respassa kuitenkin pyörätuolia.

Huoltorakennuksessa on toisella puolella WC-tilat ja toisella puolella saunat ja keittiö – tietenkin jyrkkien luiskien päässä. Esteetön WC on sijoitettu perimmäiseksi, ja sinne on tehty jostakin syystä oma lisäluiska.

Esteettömän WC:n ovessa on perinteinen ulko-oven lukko, niin että kielen alapuolella on nappi, josta saa oven lukkoon ja auki. Heti tuli mieleen tilanne, jos unenpöpperössä käy yöllä vessassa ja unohtaa laittaa napin auki-asentoon. Sitten oltaisiin inva-vessatta aamuun ja siivoajien tuloon asti!

Mökit olivat nettisivujen kuvauksien vastaisesti paljon kauempana huvipuistosta kuin oletinkaan. Siksi huvipuistossa tai sen lähistöllä piti oleskella koko päivä, vaikkei itse käynyt yhdessäkään laitteessa.

Annoin respan henkilökunnalle palautetta, mutta henkilökunnan jäsenillä ei ollut minkäänlaista todellisuudentajua siitä, mitä sanoin. Kun kerroin havainnoistani, tyttö tiskin takana ihmetteli kuin olisin ollut ensimmäinen asiakas, joka huomasi: –  Niinkö? Eikö sinne pääse?! Sitten hän käski vain kirjoittaa palautetta lomakkeeseen, mutta ei tarjoutunut auttamaan, vaikka näki, kuinka vaivalloista käsin kirjoittaminen oli minulle. 

Enää en jaksanut. Olisi haluttanut sanoa: – Istuisitte pyörätuoliin, niin voisitte huomata monia asioita ja muitakin kuin itsenne!

Mutta oma koti onneksi kutsui…

Pienillä asioilla minut olisi saanut tyytyväiseksi. Kynnys ei olisi ollut edes korkealla, jos sanonta sallitaan: Minulle olisi riittänyt se, että olisi edes pahoiteltu, tarjottu vaikka vapaalippuja tai lahjakortti johonkin palveluun. 

Kokemukseni perusteella pitäisi olla aikuisillekin omia vaihtoehtoja huvipuistoissa. Myös houkuttelevuuteen ja asiakkaan uudelleen palaamiseen pitäisi panostaa enemmän.

LINKEDIN
Share
Visit Us
Follow Me
Tweet
SOCIALICON